keskiviikko 24. elokuuta 2011

Persoona verkossa ja muita nettitaitoja

Verkko on kuin yleinen tori ja kaikki, mitä laitat verkkoon jää sinne. Näitä mediakasvattajat muistavat muistuttaa. Toisaalta sosiaalinen media on kuin juttelua. Hetki vie mennessään, tunteet nousevat välillä pintaan ja olemme, kuten ihmiset ovat, välillä puheliaita, välillä vihaisia, välillä hempeitä.

Persoona näkyy verkkoteksteissä, kuvissa ja videoissa. Netti säilöö ja levittää. Nettiin jää pitkä muistijälki. Miten tämä kannattaisi ottaa huomioon? Osaavatki ihmiset toimia netissä niin, ettei itselle koidu harmia jälkikäteen? No eivät tietenkään, ihmiset ovat ihmisiä, mutta aina voi oppia.

Seuraava viikon teema somekurssilla on nettitaidot. Mukana on asiaa verkkokäyttäytymisen lisäksi tietoturvasta ja tekijänoikeuksista, ks. kurssiwikiin koottuja sisältöjä, mukana myös useampia tallenteita.

Tänään 24.8. julistetaan koulurauha ja päivän mottona on: "Mieti, miten toimit koulussa ja netissä."

Johdattelin viime syksynä Otavan Opistolla sosiaalisen median tiedottajia siihen, mitä pitäisi ottaa huomioon, kun perustaa verkkoprofiilin, esimerkiksi Facebook-tilin. Esityksen diat alla ja luentotallenteen voi katsoa selaimelta.

 

Pohdintatehtäviä:

Valitse yksi näistä tai muotoile oma kysymyksesi ja kirjoita pohdintasi tulokset blogiisi ensi maanantaihin, 29.8. mennessä.


1. Julkinen ja yksityinen: Kirjoita ajatuksia julkisen minän ja yksityisen minän suhteesta sosiaalisessa mediassa. Haluatko rajata verkkopersoonasi jollakin tavalla? Pitäisikö ihmisten yleensä käyttäytyä verkossa eri tavalla kuin kasvotusten ihmisten joukossa? Mitä mielestäsi pitäisi ottaa huomioon, kun ollaan netissä eri rooleissa? Esimerkiksi opiskelujan rooli, kaverin rooli, lapsen rooli, vanhemmna rooli, opettajan rooli? Voiko rooleja erottaa? Onko se mielekästä? Mitä muita kysymyksiä aihe herättää? Voit myös katsoa, http://muistio.tieke.fi/NUsonj8In2">mitä eräällä kurssilla ihmiset ovat pohtineet tästä aiheesta (kurssilaiset olivat aikisia ja miettivät asiaa työelämän ja yksityiselämän kannalta).


2. Nimellä vai nimimerkillä: Kirjoita ajatuksia siitä, pitäisikö verkossa esiintyä omalla nimellä vai nimimerkillä. Mitä etuja ja mitä haittoja koet omalla nimellä tai nimimerkillä kirjoittamisessa olevan? Miten itse suhtaudut nimellä ja miten nimimerkillä kirjoittaviin? Mitä muita kysymyksiä aihe herättää? Voit myös katsoa, mitä eräällä kurssilla ihmiset ovat pohtineet tästä aiheesta.


3. Verkkopersoonan kiinnostavuus: Kirjoita ajatuksia aiheesta. Pitääkö verkkopersoonan olla kiinnostava? Miksi? Mistä kiinnostavuus syntyy? Mitä muita kysymyksiä aihe herättää? Voit myös katsoa, mitä eräällä kurssilla ihmiset ovat pohtineet tästä aiheesta.

7 kommenttia:

  1. Laitan talteen opiskelijablogeihin kommentoimaani, tässä ensimmäinen:

    Perinteisessäkin mediassa käytetään nimimerkkejä ja taiteilijanimiä. Tilanteen mukaan. Me elämme sananvapauden aikaa, mutta aina ei ole näin ollut Suomessa ja muissa maissa, jossain ei edelleenkään. Nimimerkki on ollut keino suojata henkilökohtainen turvallisuus. Terapeuttiset ryhmät nykyäänkin netissä toimivat nimimerkin antaman anonyymiteetin suojissa.

    Joskus nimimerkistä tulee tunnettu ja asiantuntevat tietävät, kehen henkilöön nimimerkki yhdistyy. Netissä kertyy myös mainetta. Jos nimellä tai nimimerkillä toimii tyylilleen uskollisesti, saa arvostusta ja tunnettuutta. Puhutaankin nykyään henkilöbrändistä. Tuija Aalto ja Marylka Yoe Uusisaari julkaisivat viime vuonna kirjan Löydy – brändää itsesi verkossa., jossa käsitellään tätä aihetta.

    VastaaPoista
  2. Laitan talteen opiskelijablogeihin kommentoimaani, tässä toinen:

    Hyvää pohdintaa. Netissä on monelle yllättävää se, miten helposti informaation yhdistämisellä voidaan koota yksilöstä profiilitietoja. Tuo Pipl on hyvä löytö. Vastaavanlainen on ruotsalainen 123people.se.

    Vaikka Facebook toimii salasanojen takana ja omia henkilötietojaan voi yrittää suojata muiden saatavilta, se on Vesa Linja-ahon sanoin yksinkertainen kyttäysvehje.

    Yksityisyys Facebookissa on muutenkin kyseenalainen :) lue tämä ja ällisty!

    VastaaPoista
  3. Laitan talteen opiskelijablogeihin kommentoimaani, tässä kolmas:

    Fiksu nettikäyttäytyminen on periaatteessa helppoa: laita nettiin samaa, mitä voisit kertoa torilla toiselle ja mitä ei nolota äidille näyttää. Mutta tilanteet vaihtelevat.

    Tunnekuohun vallassa moni on tehnyt kaikenlaista ajattelematonta. Myös alkoholi ja netti ovat vaarallinen yhdistelmä. Facebookiin on esimerkiksi kehitetty alkolukko.

    VastaaPoista
  4. Laitan talteen opiskelijablogeihin kommentoimaani, tässä neljäs, joka käsittelee valokuvien jakamista (Facebookissa):

    Äskettäin etsin valokuvia omilta lukioajoiltani (78-81) ja hämmästyin, miten vähän siihen aikaan kuvattiin, vaikka kaikilla oli kameroita. Filmi oli kallista eikä ihmisillä ollut tapanaan kuljettaa kameraa mukana normaaleina arkipäivinä. Nykyisin kuvia otetaan kännyköillä ja digikameroilla viikossa enemmän kuin ennen vuodessa tai useammassakin.

    Kuvista on tullutkin tava viestitellä. Tuo lomakuvien ja muiden jakaminen verkon kautta on eräs tällainen viestintämuoto. Myös videoita otetaan ahkerasti. Lapset oppivat jo ennen kouluikää kuvaamaan, mikä oli aiemmin erittäin poikkeuksellista. Kamerat olivat kalliita, filmi ja kehittäminen maksoi paljon.

    Kasvokuva on tunnistettavissa ja liitettävissä tiettyyn henkilöön. Kasvojentunnistusohjelmat osuvat harvinaisen tarkasti oikeaan. Facebook käyttää jo nyt kasvojentunnistusohjelmaa ulkomailla kirjautuvan henkilön identiteetin tunnistamiseen. Kirjautujan on nimettävä oikein FB-tuttaviensa valokuvia, jotta pääsee sisään järjestelmään.

    Facebook ilmoittaa käyttöehdoissa varaavansa oikeuden palveluun ladattujen kuvien käyttämiseen, minkä vuoksi monet ovat melko pidättyväisiä kuvien jakamisessa Facerbookin kautta.

    Kuvanlukutaito on yksi osa nykyajan medialukutaitoa. Ks. opas kuvan lukemiseen Victor Barsokevitsch -valokuvakeskus Kuopiossa.

    VastaaPoista
  5. Laitan talteen opiskelijablogeihin kommentoimaani, tässä viides, kyse nimellä ja nimimerkillä kirjoittamisesta:

    Joskus voi tosiaan olla myös niin, että jos nimesi ja ilmaisutyylisi on netin kaveriverkostossasi tuttu, on todennäköistä, että feikkiprofiili ei mene läpi. Ihmiset huomaavat huijauksen. Monissa verkkopalveluissa on mahdollista ilmoittaa epäasiallisesta toiminnasta.

    Hankalaa tuo toisen nimellä ja naamalla esiintyminen on julkisuuden henkilöille. Toisaalta feikkaamisesta on tehty myös avointa ja "rehtiä" eli feikkaaja ilmoittaa, että esiintyy toisena. Tällöin kyse on vähän samasta kuin imitoinnissa. Kokoelma väärennettyjä Twitter-profiileja.

    Viime talvena suomalaisen seurapiiritoimittaja Rita Tainolan Twitter-proofiilin rinnalle tehtiin feikkiprofiili, joka suututti toimittajan. Feikki oli melkoisen tökerösti tehty. Minutkin oli lisätty väärän Rita Tainiolan seurattaviin, mutta huomasin heti profiiliväärennöksen.

    VastaaPoista
  6. Laitan talteen opiskelijablogeihin kommentoimaani, tässä kuudes:

    Ulkonäköpaineet ja oman itsensä brändääminen ovat puhuttaneet ihmsiä. Järkyttävä oli minun mielestäni se uutinen, jossa kerrottiin yhdysvaltalaisten koululaisten menevät kauneusleikkauksiin kiusaamisen vuoksi, kyse oli siis lapsista.

    Nettipersoona ja virtuaali-identiteetin rakentaminen toivat mieleen Anu Mustosen, joka väitteli Mediapsykologiasta 2000-luvun alussa. Jos opiskelette psykologiaa, Mustosen kirjaa Mediapsykologia voin suositella. Olen tiivistänyt identiteettiin liittyvistä asioista mediapsykologian kurssille keskeisimpiä asioita.

    Psykologit ovat viimeisen vuosikymmenen ajan kuvailleet, että joillakin nettipersoonan kanssa karkaa mopo käsistä. Kuten pohditte tuosta nimimerkillä kirjoittamisesta, niin anonyymitetti ja fyysisten esteiden ylittäminen voivat myös vapauttaa ilmaisua. Seurauksena voi olla sekä myönteisiä että kielteisiä kokemuksia.

    Ihastuttavin kuulemani myönteinen tarina on Second Lifesta (3-ulotteinen virtuaalimaailma, jossa toimitaan avatarin välityksellä): eräällä CP-vammaisten englannin kurssilla käytettiin SL-ympäristöä, ja opiskelijat pystyivät siellä ilmaisemaan itseään paremmin kuin reaalimaailmassa, opettaja on ällistynyt, miten hyvin he osasivat englantia, vamma oli haitannut reaalimaailmassa ilmaisua.

    VastaaPoista
  7. Useampikin pohdinta netin suojissa toimimisen nurjista puolista toi mieleen viime syksyltä murheellisen tarinan, jossa suomalaisen tytön nettirakas olikin useita eri hahmoja esittänyt huijari. Rikosta ei tapahtunut, mutta voi vain kuvitella, millaiset henkiset lommot moisesta jää.

    Toinen puhutteleva esimerkki johti kansainvälisen tason selkkauksenpoikaseen, kun syyrialainen 40-vuotias mies esitti 25-vuotiasta lesboa.

    VastaaPoista