perjantai 2. syyskuuta 2011

Nettitaidoista vielä: työelämää ajatellen

Mainitsin nettitaitoja käsittelevässä luento-osiossa, että omaa työnantajaa ei sovi sosiaalisessa mediassa saattaa ikävään valoon. Aihe tuli vielä esille ja parahiksi Mikko Manninen bloggasi oivallisesti otsikolla Työurputtajan muistilista. Mannisen bloggauksessa on pari esimerkkiä, jotka kannattaa silmäillä.

Sananvapaus on toki jokaisella työntekijällä ja ongelmista pitää voida puhua, mutta lukiolaisenkin on hyvä omaa tulevaa työuraa ajatellen tietää tästäkin nettitaitojen osastosta. On eri asia olla rakentavasti kriittinen ja eri asia aiheuttaa mainehaittaa työnantajalleen. Joskus rajanveto voi olla hankalaa.

Mannisen nyrkkisäännöt sopivat muuhunkin fiksuun nettikäyttäytymiseen:

ELÄ urputa työpaikastasi netissä mikäli: 
  • Vika on itsessäsi tai viikonpäivässä 
  • Asiassa on selkeä juridinen näkökulma, työsopimusasiat yms. Ota silloin yhteys ammattiliittoosi äläkä Facebook-virtaasi. 
  • Haluat kostaa jollekulle. Se kääntyy lopulta sinua vastaan. Kostamiseen taipuvainen henkilö ei vaikuta luotettavalta tulevien työnantajienkaan silmissä. 
  • Kyseessä on salassapitovelvollisuus ja viestisi saattaa heikentää työpaikan kilpailuetua. Lojaliteettivelvollisuus perustuu juuri tähän. Muutenhan kilpailijat voisivat palkata ”agenttejaan” sabotoimaan toisia firmoja mielin määrin. 

Urputa työpaikastasi netissä, mikäli: 
  • Sidot asian laajempaan yhteiskunnalliseen ilmiöön, et vain omaan työpaikkaasi. 
  • Parhaimmillaan juttusi kehittää koko alaa ja nostaa omaakin arvostustasi. 
  • Olet yhä töissä samassa paikassa. Jälkiviisastelu on liian helppoa. 
  • Et osoita sormella henkilöitä, vaan ilmiöitä ja asioita. 
  • Olet valmis toimimaan asian parempaan suuntaan viemiseen myös itse, etkä vain ”huutele yleisöstä”.

2 kommenttia:

  1. Loistavia huomioita!
    Jos vielä haluaisi hifistellä, voisi pohtia sitä kuinka urputtamisen kääntäisi toimivien ehdotusten muotoon, olivat ne sitten kuinka utopistisia tahansa...unelmoinnista ei voi ketään rangaista...I have a dream...

    VastaaPoista
  2. Mikko Manninen kommentoi vielä sitä, että kritiikin herättämät jälkijäristykset riippuvat toki työpaikan hengestä eli että "asiallinenkin kriitikko ottaa riskin". Mutta hyvänä peukalosääntönä voisi pitää työelämää ajatellen siis sen, että ensin viilentää tunteita ja sitten rakentavassa hengessä.

    VastaaPoista